sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Grisli


Hännänhuippuna tässä kissaperheemme esittelyssä saa vuoronsa Grisli.


Grisli saapui kissapesueeseemme kolmantena kissana puolitoista vuotta sitten. Kissasisarukset Kertu ja Grisli ovat molemmat muuttaneet meille Rekku Rescuen kautta kissatarhalta Virosta, jonne sisarukset on pentuina hylätty. Sisarukset ehtivät olemaan erossa toisistaan puolisen vuotta, eikä Grislin todellakaan ollut tarkoitus meille tulla. Kissaluvun piti jäädä kahteen. Kävipä kuitenkin niin, että Kertuakin Suomessa alkuun hoitanut Rekku Rescuen kotihoitaja haki Kertun jo meille muutettua Grislin Virosta luokseen kotia etsimään ja kertoi Rekkujen nettisivuilla Grislin vetäytyneen, passivoituneen ja vihamielistyneen jouduttuaan eroon ainoasta turvastaan Kertusta. Silloin jotain liikahti, ja niin Grislikin muutti meille.



Grisli on hännänhuippu - vähän kaikessa. Kotihoitajan luona pääasiassa piileskeli kaapin päällä ja oli arka ja sulkeutunut kissa. Grisli oli ollut myös tarhalla aina Kertun perässä kaikessa, ja uskalsi, jos Kertukin, mutta yksin ei tehnyt oikein mitään.



Grisli on samalla käsittämättömän huomionkipeä ja pyörisi vaikka tuntikaupalla siliteltävänä, mutta taas toisinaan äärimmäisen arka. Neiti haluaa tehdä kaiken omaan tahtiinsa, ja kaikki huomio, mitä kissa haluaa, täytyy lähteä kissan omasta tahdosta. Kaikenlainen käsittely, kynsien leikkaaminen, harjaaminen, tms., on Grislin mielestä ahdistavaa, pelottavaa ja järkyttävää. Näissäkin ollaan hurjasti edetty, mutta toki kun mittapuuna vieressä on vaikkapa Taavi, joka voi kipata sylissä selälleen ja kaikessa rauhassa napsia kynnet poikki kovaan ääneen kehräävän kissan tekemättä elettäkään vastustellakseen - niin, että Grislissä on vähän enemmän haastetta. :) 


 Grisli rakastaa silittelyä, ja huomiota kaivatessaan tuo harmaa neiti tunkeutuu ihan kylkeen kiinni, kieppuu, hyörii, pyörii, kehrää ja hyrisee. Sylikissaa Grislistä ei kuitenkaan koskaan tule, sillä tämä tyttö haluaa seisoa omilla jaloillaan.



Grisli leikkii harvoin, eikä juurikaan innostu palloista tai hiiristä. Toisinaan kissoja leikittäessä innostuu Grislikin mukaan, mutta vain lyhyen hetken, ja pitkän tarkkailun seurauksena. Grisli on kyllä muiden kissojen koheltamisessa mukana seuraamassa tarkkaavaisesti, ja neiti valitsee itselleen yleensä turvallisen tarkkailupaikan sohvan alta, hyllyn tai lipaston päältä tai nurkasta verhojen alta. 



Innostuuhan neiti kyllä juoksemaankin, mutta mieluummin valitsee Taavin seuran ja rauhallisemman tahdin varsinkin, kun juoksuleikit saattavat johtaa siihen, että joko Kertun tai Alvinin suhteen leikki käy Grislin mieleen liian rajuksi. Silloin neiti lopettaa leikin ja siirtyy takaisin tarkkailijan rooliin.


Grisli on varsin mielenkiintoinen persoona, ja turvallisuuden hakuisuus lienee yksi kissan elämää määrittelevimpiä piirteitä. Automatkat ovat mielenkiintoinen esimerkki tästä. Grisli voi pahoin automatkoilla, naukuu, teputtaa koppaa ympäri, paksu vaahto valuu suusta ja useimmiten kissa myös oksentaa. Viimeisimmillä reissuilla ollaan aseteltu koko kissajengin asuntovaununa toimiva suuri nailoninen kuljetuskoppa niin, että saan tungettua tarvittaessa käteni vetoketjun raosta kuljetuskoppaan. Tällöin hermostunut Grisli painaa päänsä kämmenpohjaani, menee makaamaan ja rauhoittuu. Kuolaaminen loppuu, kissa ei oksenna ja jokaisen matkanteko on miellyttävämpää.


Grisli tarvitsee viereensä toisen, rohkean kissan oikeastaan mihin tahansa. Grislin elämän tarha-ajat tuo turvakissa on ollut Kertu, vaan täällä meillä asuessaan Grisli turvautuu kaikessa enemmänkin Taaviin. Sopivatpa noiden kahden luonteetkin paremmin yksiin. Taavin rinnalla on hyvä olla, ja siinä lauhkean ja suurikokoisen kollin vierellä jopa ujo hiirulainenkin voi toisinaan vaikuttaa rohkealta, itsevarmalta ja itsenäiseltä. :)

14 kommenttia:

  1. Oi Grisli, sillä on mun luonne♥ Ainakin osittain, autossa en sentään voi pahoin...

    VastaaPoista
  2. *huokaus*

    Näitä tarinoita vois lukea vaikka kuinka pitkään :)

    VastaaPoista
  3. Tippa linssissä lueskelen näitä teidän kissojen kohtaloita. Olette toimineet pelastajina monelle hylätylle ja kaltoin kohdellulle. Paras kiitos on ihana ja persoonallinen kotikissa.

    VastaaPoista
  4. Grisli on niin kaunis kissa. Onneksi se ei joutunut elämään yksinäisen kissan elämää vaan pääsi turvaan siskonsa ja Taavin seuraan.

    VastaaPoista
  5. Kaunis ja ihana kissa tämäkin. Varsinkin alimmainen kuva erityisen söpö. Hienoa, että joku antaa kodin aikuiselle, aralle ja "haastavalle" kissalle. Sellaisista tulee usein turvallisessa kodissa mitä ihanimpia :). -Pilvi

    VastaaPoista
  6. On niin hienosti kirjoitettu kaikkien kissojen luonteen piirteet ja kuvat aivan mainioita;) Arvostan ihmisiä jotka pitävät lemmikeistään noin hyvää huolta<3 Mä rakastuin ihan kaikkiin teidän kissoihin<3

    VastaaPoista
  7. Aivan ihania kissoja!Ja ihanaa kun ihmiset arvostavat ja ymmärtävät lemmikkejään kuin te.Kuvat saavat todella täälläkin sydämen sykkimään...
    T.Asta

    VastaaPoista
  8. Täytyy jatkaa edellisten kommentteja:
    - olette tehnyt hyvää työtä löytöeläinten eteen!
    Meillä on myös viron löytökoira, ollut jo vuodesta 2006.
    Kumpa ihmiset enemmän uskaltasi hankkia lemmikkinsä ensisijaisesti löytökodeista. Niistä saa mielestäni maailman kiitollisimpia kavereita.

    VastaaPoista
  9. Ihana kissajuttusarja!
    Oma persoona jokaisella.

    VastaaPoista
  10. Suuria Persoonia jokainen kisuli:-)

    VastaaPoista
  11. Onneksi Grisli pääsi teille! Millainen oli muuten Kertun ja Grislin kohtaaminen eron jälkeen? Tunnistivatko ne toisensa heti???

    VastaaPoista
  12. JohannaK: Kun kaappikissa-Grisliä pyydystettiin kuljetunkoppaan kotihoitopaikassaan kaapin päältä, oli kissa aivan raivona ja sähisi, repi ja rempoi ihan hysteerisenä kotihoitajan joutuessa nostamaan sylkevän ja riehuvan kissan niskasta kuljetuskoppaan. Kissa kun oli tosiaan hoitopaikassaan asunut kaapin päällä turvallisesti välimatkan päässä ihmisiltä. Kotiin ajaessa mietin, että kuinkahan tämän kanssa käy, että syöksyykö kotona kopasta ulos kissa, jota ei sen koommin näy, kun piileskelee lopun ikäänsä jossakin nurkassa.

    Kun koppa kannettiin meille kotiin, oli Kertu heti vastassa ja kissat haistelivat toisiaan innoissaan kuljetuskopan verkon läpi nenät vastakkain. Uskaltauduttiin päästämään Grisli aika pian kopasta pois, ja ehkä noin kolmen minuutin kuluttua kissa oli kuin kotonaan. Yhtään sähinää, murinaa tai läpsäisyä ei ollut, ja sisarukset vaikuttivat minun silmääni katsoen ainakin siltä, että todellakin toisensa tunnistivat. Muutenhan Grisli on hyvin hitaasti lämpeävä, on toisinaan vähän arvaamatonkin, läpsii herkästi vieraita kissoja ja pitää kiinni omasta reviiristään, mutta Kertun antoi heti tulla ihan lähelle eikä kokenut ollenkaan uhkaavaksi. Ensi kohtaamisesta lähtien olivat sisarukset kiinteästi toistensa kannoilla koko ajan, toisin kuin taas on ollut muiden kotittamisen suhteen ja silloin kissat ovat pitäneet aina alkuun välimatkaa toisiinsa.

    Tokikin mä olin odottanut, että kissat syöksyvät halaamaan toisiaan, itkevät onnen kyyneleitä ja hihkuvat jälleennäkemisen riemusta, mutta tämä rauhallisempi kohtaaminenkin oli oikein ok. :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)